Eilen siis lähdettiin aamulla puoli kahdeksan aikoihin ajamaan Nakkilan Essolle, josta päästiin Heliön Satun kyytiin. Ninja huusi häkissä matkalla, eikä se nukkunut lainkaan, kuin olisin vähän toivonut. Aamulla Ninja oli oikein reipas eikä ihmetellyt outoa heräämisaikaa (normaali on siinä klo 11 maissa..). Edellisenä päivänä annoin sille puolet normaalista ruoka-annoksesta.

Paikalla Piikkiössä oltiin joskus ennen kymmentä. Auto saatiin parkkiin tosi hyvään paikkaan, melkein kehien viereen. Muiden luokkien kehät olivat jalkapallokentällä ja alokasluokan kehät mäen alapuolella nurmikolla autotien vieressä. Oli tosi helpottavaa kuulla, koska mähän olin murehtinut sitä että jos Ninja näkee Pippaa ennen suoritusta. Ninja odotti muutaman minuutin autossa kun katseltiin kehiä. Kaikki kolme kehää olivat ihan yhdessä ja ne oli erotettu toisistaan pelkällä nauhalla. Monet nurisivat paikasta autotien vieressä (tietysti vaarallinen jos koira ei ole hanskassa) ja lampaista kehien lähettyvillä. Kumpikaan ei häirinnyt Ninjaa. Aamu ei tosiaan alkanut hyvin. Soitin perjantaina kisojen vastaavalle ja kysyin rekisterinumerosta kun se oli merkitty oudosti lähtöluetteloon. Ninjan piti mennä tunnistusmerkintätarkastukseen (jota ei sitten loppuen lopuksi edes ollut), joten otin sen mukaan samalla kun joukkueen johtaja vei kisakirjat. Sain Ninjan autosta ulos ja kun oltiin kävelty pari metriä, joku epämääräinen harmaa iso koira riistäytyi omistajan käsistä ja hyökkäsi Ninjaa kohti. Sain litistettyä Ninjan auton ja mun väliin, joten koira ei päässyt kiinni. Törkeää käytöstä, eivät pyytäneet edes anteeksi. Onneksi Ninjalla on hermoja sen verran ettei se ottanut tosta mitään paniikkia. Ninja oli muutenkin vähän hämillään uudesta paikasta ja suuresta ihmismäärästä. Seuraavaksi Ninja näki Pepin vilaukselta, mutta se tietysti riitti ja huuto alkoi. Muistin onneksi ottaa Bliw-pullon mukaan ja kun sai vähän vettä naamalle niin rauhoittui. Ilmoittautumisessa kun odoteltiin kisakirjojen vientiä, Ninja oli tosi rauhaton. Oma moka kun ei ollut nameja syötellä sille tarpeeksi. Susannan nähtyään se rauhoittui sentään vähäsen. Sitten joskus ennen yhtätoista päästiin lähtemään ilmoittautumispaikalta ja kannettiin tavarat alo-kehien laidalle. Ninja sai lainaksi Satun häkkiä (suuri kiitos!), jonne olin laittanut oman peiton. Itselle pystytin retkituolin ja oltiin siinä meidän suoritukseen asti. Nuokuin retkituolilla ja Ninjakin rauhoittui ja nukkui vähäsen. Häkin päällä oli peitto ja se oli hyvä juttu koska se edesauttoi rauhoittumista. Meidän arvioitu aika oli vasta 13.30, joten kehän laidalla tuli oltua monta tuntia. Oli kuitenkin tärkeää meidän molempien kannalta että rauhoituttiin vähän yhdessä. Kehät olivat hyvin aikataulussa, vähän ajoissakin. Aamulla sain syötyä hyvin aamupalaa, mutta varsinainen jännitys tuli vasta kun käveltiin kehään. Kisoissa näki paljon tuttuja ja Ninja pääsi vähän moikkaamaan. Joukkueemme nimi kun alkoi U:lla, niin olimme aika loppupäässä, numero oli 89. Koiria luokassa taisi olla 98.

Parikymmentä minuuttia ennen suoritusta käytin Ninjan pissalla ja syöttelin sille vähän nameja kontaktiharjoitusten muodossa. Sitten takas häkkiin. Ennen meidän suoritusta tehtiin pieni paikallaolo ja siitä namipalkkaa. Kehään mennessä tuomari tarkisti takapään, se meni hyvin. Luoksepäästävyydessä katsottiin hampaat. Me oltiin rivissä toisia oikealta. Ninja pysyi mun yllätyksekseni paikoillaan ja antoi nätisti katsoa hampaat. Paikallaolo meni rauhallisesti, kuten kaikki muutkin paikallamakuut alokkaassa mitä näin. Mitään suurta trafiikkia ei missään ollut. Ninja oli suht skarppina koko ajan, mutta rauhallisesti, vaikka oli paljon muutakin nähtävää. Takana oli yleisöä koirineen ja edessä juoksi koiria kehissä. Matka ei ollut täysimittainen sääntöjen mukaan, mutta kehä olin niin ahdas. Viereinen koira vähän pyöriskeli ja ryömi vähän Ninjaan päin, mutta Ninja ei ottanut siitä mitään paineita eikä näyttänyt huomaavankaan sitä. Istuminen oli selkeästi vajaa, mutta tuomari ei ilmeisesti sitä huomannut koska antoi kympin. Mutta mehän ollaan harjoiteltu viime aikoina sitä sivulta maahanmenoa jonkin verran. Sitä Ninja tarjosikin ennen luoksepäästävyyttä. Kolmen kympin kanssa tultiin ekasta kehästä ulos (tuomari Tuire Marjamäki-Askolin), loistavaa! Leikittiinkin sitten kunnolla kehän jälkeen.

Ennen toista kehää leikittiin vähän ja syötiin nameja. Tehtiin pikkasen seuraamista. Ennen meidän suoritusta meitä ennen oleva koira ei tullut kehään ja sitä jahkattiin siinä heti, kunnes sen yli hypättiin ja tuli meidän vuoro. Ninja käveli kehään kontaktikävelyssä, eli motivaatiota riitti. Sää oli tosi kuuma ja joku oli kuulemma mitannut kehässä auringossa olevan 37 astetta. Suomen kesä vaihtelee, aamulla satoi ja yhtäkkiä tuli helle. Olosuhteet siis vaativat. Kakkoskehässä siis tuomarina Saija Pollari-Peltoniemi, jossa arvosteltiin seuraamiset ja hyppy. Liikkeenohjaaja kysyi meiltä Ninjan säkää hyppyestettä ja vastasin sen olevan jotain 50 cm. Seuraamiskaaviot eivät mitään älyttömän pitkiä olleet. Viimeinen täyskäännös ja seis, Ninja ei istunut ilman käskyä joten tästä 9. Ilman hihnaa meni ihan ok, mutta siinäkin oli joku pieni juttu jota en nyt muista. 9½. Ulkopuolisilta kuulin että seuraaminen oli ollut oikein hyvää. Itse en muista juuri mitään. Hypyssä huomasin esteessä olevan yhden laudan liikaa ja katoin sitä kai vähän epäilevästi kun liikkeenohjaaja sanoi että kyllä se on 50 cm korkuinen. Tiesin kuitenkin Ninjan hyppäävän joten annoin olla. Ninja lähtikin hyppyyn hyvin. Liikahti stop-käskyn jälkeen, tästä taisi tulla 9, en yhtään muista. Kokonaisvaikutus 10. Tässä kehässä ei saatu mitään kommenttia.

Ehdittiin vähän leikkimään lelulla, kunnes meidät kutsuttiin lähes heti seuraavaan kehään. Annoin Ninjalle vähän namia ja sitten mentiin. En ehtinyt laittamaan sitä välissä edes hihnaan. Tuomarina Tiina Heino. Liikkeestä maahanmenossa en ollut varma menikö Ninja maahan, joten katsoin reippaasti taakse. Tästä 9. Luoksetulossa Ninja törmäsi lievästi ja perusasento oli vino. 8. Liikkeestä seisominen meni ihan ok, mutta pisteistä ei ole mitään muistikuvaa. Kokonaisvaikutus 10.

Kehästä tultua leikittiin pitkään ja kunnolla. Ninja oli tosi onnellinen ja samoin minä. Maailman taitavin pentu, nyt siis Ninjan nimeä koristaa TK1. Pitkän leikin jälkeen Ninja sai syödä loput rasiallisen broilerpullia ja vähän Denta stixiä. Tosi moni ihminen tuli juttelemaan ja kysymään multa että mitä rotua Ninja on ja yleisesti sitä luultiin bortsuksi. Joku tunnisti sen kyllä aussieksikin ja osasi vielä sanoa Ninjan olevan työlinjainen. En yhtään ihmettele, sillä Ninja on niin kalju että sillä on vaan kaksi karvaa ristissä. Ihasteluja erikoisesta väristä tuli ja yksi mies toivottikin mukavasti kaikkea hyvää ja menestystä jatkoon. :)

Suorituksen jälkeen mentiin vilkaisemaan ylempien luokkien kehiä ja siellä olikin aika härdelli. Ninja pääsi illan mittaan moikkaamaan Peppiä ja Pippaa, molempien kanssa oli kivat painit nurmikolla. Ninja sai myös herkutella, tuli jätskiä, tonnikalapitsaa, mahaa ja vaikka mitä hyvää. Mutta kyllä se sen ansaitsikin, tosi taitava pentu!! Kisakirjaa en saanut mukaan, koska niissä kesti niin kauan. Se tulee kaiketi postissa myöhemmin. Illalla myöhään kuulin lopulliseksi pistemääräksi 186 p, eli hyvä ykköstulos. Varsinkin kun SM-kisoissa on tiukka linja. Ninja ei pahemmin päivästä stressannut, vaan se ennen meidänkin suoritusta makaili nurmikolla tyytyväisenä selällään.

Matkalla kotiin Ninja ei jaksanut nukkua vaan piti samanlaista konserttia. Illalla se tosin kuukahti, rankka päivä. Oli tosi mukava päivä.